Käytin pakastettuja tyrnejä, jotka sain ystävältäni. Marjat olivat tämän vuoden satoa, ystäväni kotipihalta peräisin. Tyrnikiisselistä tuli väriltään, rakenteeltaan ja maultaan täydellistä!
Kermavaahto sopii hyvin kaikkiin marjakiisseleihin. |
Kermavaahto korostaa lempeän aromikasta makua, ja taittaa mahdollista hapokkuutta. Kermavaahdon vatkaamisessa saa olla tarkkana. Käytän laktoositonta kermaa, ja se käyttäytyy eri tavalla kuin peruskerma. Lapsuudenkodissani kermavaahdon vatkaaminen oli aina haastava luottamustehtävä. Pahinta oli, jos vaahto pääsi kovettumaan liikaa ja kutistumaan kovaksi ja voimaiseksi. Eikä vaahto vetistäkään saanut olla. Täydellinen rakenne on pehmeä mutta muotoutuva. Myös sokerin määrä oli tarkkaan mitattava, sillä ylimakea vaahto oli pilalla. Tänään onnistuin aika hyvin.
Pienestäkin marjamäärästä syntyy värikylläinen kiisseli. |
Puoleen litraan nestettä käytin ehkä reilun puoli desiä marjoja. Silti mausta ja väristä tuli yltäkylläiset. Sokeria hapan marja kyllä vaatii jonkin verran seurakseen. Keitin tyrnejä vain hetkisen, ja survoin marjat siivilän läpi. Kuoret ja siemenet söin erikseen jugurtin kera.
Pöytäliina on Dora Jungin Valmu (1970-1973). Tarjoilukulhot ovat Helena Tynellin Pomona-sarjaa 1960-luvulta. |
Tarjoilin kiisselin Helena Tynellin välimerensinisestä Pomona-kulhosta. Minusta turkoosinsininen väri korostaa hienosti vastaväriään tyrninkeltaista. Myös kermavaahto näyttää kauniilta sinistä vasten.
Kiisselin perusohjeena käytin Kotiruoka-kirjan reseptiä. Voin suositella teosta kaikille ruuanlaitosta pitäville tai sitä opetteleville. Vielä en ole törmännyt ruokaongelmaan, johon ei löytyisi ratkaisua kirjasta. Minun kirjani painos on vuodelta 2008. Äitini puhki kulutetun kirjan painos on 50-luvulta. Isoäidilleni kuulunut kirja on 1920-luvulta. Kirjaa on toki päivitetty vastaamaan nykypäivän tarpeita - pääskysenpesäkeiton ohjetta ei mukana enää ole! Kirjan ensimmäinen painos on ilmestynyt vuonna 1908, ja minun painokseni on numerojärjestyksessä 75.