Juhlien jälkeen

Meillä oli eilen vieraita. Juhlia on kiva valmistella, kun tulossa on rakkaita ystäviä. Usein blogeissa näkee upeita juhlakuvia. Valmistelutouhuissa minulta kuitenkin unohtuu valokuvaaminen.

Mutta juhlien jälkiä siivoillessa on kiva vielä fiilistellä ja muistella tunnelmia! Kaikille taisi onneksi tulla vatsa täyteen, ja emäntä kaatoi viiniä vain yhden vieraan syliin, aika reilusti tosin. Vieras suhtautui asiaan ihailtavan tyynesti.

Näistä laseista on juotu pitkään säästeltyä kuohujuomaa. Reunamilla on mansikkatahroja ja huultenkuvia. Nam ja kiitos Pasille! Alle 18-vuotiaat maistelivat seljankukkajuomaa.

Upealle tuliaisruusulle täydellisen sopiva maljakko vuoti, mutta onneksi maltillisesti. Tämä viiden euron kirpparihankinta ei tainnutkaan olla ihan niin hyvä löytö kuin luulin. Mitä tehdä kauniille maljakolle, joka ei pysty perustehtäväänsä? Vähän pahaa tekisi heittää pois näin upea Kupittaan saven maljakko.

 

Tämä Kupittaan saven maljakko ei pidä vettä!

Seuraavaksi paras maljakko löytyi vasta tänään. Mutta ruusu ei ota kantaa maljakkoonsa. Se on ilmeisen tyytyväinen, ja tänään auennut vielä kukkeammaksi.

Musta (oikeastaan koboltinsininen) maljakko on Erkkitapio Siiroisen ja vuodelta 1976.

Konvehteja jäi maisteltavaksi iltapäiväkahvin kera.

Lautanen on Arabian Helios-sarjaa 1960-luvulta.

Suopayrtit ovat lähipientareilta. Ne ovat ilmeisesti vanhan puutarhan jäänteitä. Minusta tämä yksinkertainen, vienon vaaleanpunainen lajike on erityisen viehättävä.

Maljakko ja kulho ovat Kupittaan saven tuotantoa.

Kimpussa suopayrtin lisäksi keltamataraa, ahdekaunokkia, angervoa ja vuohenkelloa.

Suopayrtit muodostavat runsaita kasvustoja. Niitä löytyy usein vanhoista pihapiireistä.

Kiitos Pasille, Katariinalle, Anastasialle ja Aleksandralle rennosta ja hauskasta illasta!

Juhannuskimppu

Minun juhannuskimppuni on mieluiten kookas ja värikäs. Sen pitää ehdottomasti olla luonnonkukista. Lähipientareilta löytyi eilisiltana paljon poimittavaa. Hämärän hetki lähestyi, ja värit tuntuivat syventyvän. Kurjenkellot olivat puhjenneet!

Kimpussa on 15 eri lajia.

Nyt on kurjenkellojen aika.

Herkkyyttä.

Angervo on näyttävä mutta herkkä.

Siankärsämö on ihastuttava, erityisesti vaaleanpunertavana, mutta haju on minusta tyrmäävä.

Kannusruoho on yksi lempikukistani, ja näyttävimpiä luonnonkukkia.

Lajikirjoa.

Heinät herkistävät kimpun. Etsin nuokkuhelmikkää, mutta se oli jo varisemisvaiheessa.

Kimppu on paitsi värikäs, myös tuoksuva. Sen paikka on siis parvekkeella. Juhlistan juhannusta kauneimmalla pöytäliinallani. Sain liinan aikoinaan joskus 1980-luvun lopulla kummitädiltäni, joka oli löytänyt sen kirpparilta. Liina on oletettavasti 1900-luvun alkupuolelta. Voi kuvitella, että sen käsin kirjaillut kuviot ovat ennen lukemattomia pesuja ja aurinkoisia päiviä olleet varsin heleät. Liina on minusta vanhentunut kauniisti. Se on paikoitellen vähän risa, mutta lempiliinani yhtä kaikki.

Lentokala.

Meriteema jatkuu helmassa.

Laiva uhmaa myrskyä.