Rehvakasta rairuohoa mikropuutarhassa

Toukokuussa varistin vanhan rairuohopussin sisällön parvekeruukkuun, edellisvuotiseen multaan. Pian jo iti. Tänään näyttää muhkean vehreältä ja ehkä vähän trendikkäältäkin.

Olen joutunut vähän harventamaan ruohoa, kun se näyttää kaipaavaan lisää elintilaa.

Aikaisin aamulla ja myöhään illalla ruohotupsut ovat todella pystyvartisia ja terhakkaita. Auringonpaahteessa ne hetkeksi nuutuvat matalammiksi.

Ruohon lisäksi ruukussa kasvaa ruohosipulia, sitruunamelissaa sekä jokin mysteerikasvi. Ensin ajattelin, että ruukussa viime kesänä kasvanut kirsikkapuu olisi tuottanut juuriverson. Mutta ei tämä ihan kirsikaltakaan vaikuta. Taisin keväällä hetken mielijohteesta työntää multaan juuri syömäni avokadon siemenen. Voisiko kasvi olla avokado? Sen pitäisi kyllä olla vähän oikullinen kasvatettava. 

Harjoittelen edelleen tätä mikropuutarhurin hommaa. Nyt tiedän jo monia kasveja, joita paahteisella parvekkeella ei kannata kasvattaa. Valitettavasti joukkoon kuuluvat ilmeisesti lähes kaikki marjoen satoa tuottavat kasvit. Paahteisuus tuntuu houkuttelevan tuholaisia, ja kastelun aikataulutus ja mitoitus on haastavaa.

Pelargonit viihtyvät paahteessa hyvin. Joskus olen saanut ihailla kukkaloistoa jouluun asti. Tänä kesänä olen istuttanut eri värejä yhteen. Rento lopputulos on minusta hauska.

Pelargonit ovat moni-ilmeisiä, ja harvoin kelpaavat tuholaisille. Parina kesänä tosin olen ihmetellyt hupenevia lehtiä, kunnes olen löytänyt kukkavartta kiipeävän pullean kirkkaanvihreän toukan, jolle lehdet selvästi olivat suurta herkkua.

Mehikasvit viihtyvät myös. Nämä yksilöt ovat talvehtineet hyvin aivan vaatimattomissa oloissa ja ilman kasteluakin.

Matalassa ruukussa on ohut kerros hiekkaista multaa. Pienet kivet säilyttävät kosteutta ja tukevat hentoisia juuria.

Saatanpa puolihuolimattomasti kylvää rairuohoa ensi keväänäkin. Sen verran pitkäksi ruohotupsut kasvavat, että amppelissa kasvattaminen voisi olla hyvä vaihtoehto.

Mikropuutarhassa

Kumma huuma alkoi viattomasti vuotuistella pelargoninetsintäretkellä. Kuvittelin, että paahteisella parvekkeellamme ei mikään viihtyisi. Siitä huolimatta en pystynyt hillitsemään itseäni puutarhamyymälässä - en vaikka harjoittelin useamman kerran.

Pelargoni kestää hyvin aurinkoa ja paahdetta. Meidän yksilömme on ponteva ja kaunislehtinen.

 
Kohta mentiin viherpihalle muuten vain kiertelemään, ja kotiin kannettiin karviaispensas, mustaviinimarjapensas ja vadelmapensas. Sitten matkalla työstä kotiin poikkesin taas puutarhalla, vain katselemaan. Huomasin kuljettavani etupenkillä turvavöissä kotiin pienen kirsikkapuun, jolla oli ihastuttava nimi: Huvimaja. Mustikkapensaat matkustivat takapenkillä.

Tietenkin kaikille kasveille piti hankkia asialliset talvenkestävät ruukut, ja kullekin yksilölle soveltuvaa multaa. Illat kuluivat ruukkuja siirrellessä ja kasvun ihmettä ihaillessa.

Vadelma on yllättänyt marjomalla!

Vadelma on kukkinut ahkerasti ja tuottanut jo vähän marjojakin. En olisi ikinä uskonut, että sellainen lähes lehdetön oksankarahka yltyisi moiseen saavutukseen.

Mustaviinimarjapensaskin kukki runsaasti, mutta tuotti vain yhden marjan, jonka juhlallisesti nautin eräänä kesäiltana. Karviainen tuotti kolme marjaa. Parvekkeellemme ei juuri eksy pölyttäjiä, joten satotoiveet on pidettävä maltillisina.

Pensasmustikalta odotin suuria, varsinkin kun se kukki kauniisti. Kukat kuitenin kuivahtivat, eikä satoa tule. Myös kasvustojen päät ruskettuvat ja kuivuvat, ja osa lehdistä kasvaa epämuodostuneina. Jokin kasvia piinaa, mutta mikä? Toivottavasti ei pahamaineinen mustikkasyöpä!

Marjapensaiden jälkeen tuli istutettua vielä vähän yrttejäkin: ruohosipulia, valkosipulia, basilikaa ja laventelia. Ne viihtyvät ihan kohtuullisesti, kunhan saavat riittävästi vettä.

Olen jättänyt rikkaruohot kitkemättä, kunnes olen aivan varma, että kyseessä todella on rikkaruoho. Toivon mukavia yllätyksiä, ja ainakin pensasmustikkaruukun rikkaruoho osoittautui sittemmin uuden pensaan hentoiseksi aluksi.

Ruohosipulia, valkosipulia, basilikaa ja vähän rikkaruohoja

Viherperheen viimeisin jäsen on vanhan pihapiirin puutarhasta kaivettu pieni viinimarjapensaan taimi. Se on ilmeisesti saanut alkunsa lintujen kuljettamasta siemenestä. Lehdistä päätellen kyseessä on punaviinimarja.

Tässä pikkuisessa viinimarjapensaassa on kauniinväriset ja muodoltaan suorataan graafiset lehdet!

Talviruukuiksi pensaille hankin kotimaiset styroxruukut. Minusta yksinkertaiset mustat ruukut ovat yllättävän tyylikkäät ja korostavat vihreää kasvustoa.

Ruukkujen katveessa voi kasvattaa pikkuruista kivikkopuutarhaa.

Kaikki ei ole ollut yhtä auvoa. Olen häätänyt kirvoja ja muita tuholaisia eri menetelmin: valkosipulikeitteellä, rasvattomalla maidolla ja laimealla mäntysuopaliuoksella. Menestys on ollut vaihteleva. Amppelimansikoita en saanut menestymään ollenkaan, vaan jouduin heittämään ne pois. Pelargoninlehdet ovat välillä maistuneet pulskille vihreille toukille. Liika- ja alikastelun välisellä kaidalla polulla pysyminen on myös haasteellista. Tällä hetkellä ihmettelen mistä kellastuvat viinimarjanlehdet johtuvat.

Etualalla vadelma, taempana viinimarjat, karviainen ja kirsikkapuu. Pensasmustikat takavasemmalla.

 

Säilytyskoreissa on puutarhurin käsivarasto ruukkuja, työvälineitä ja multaa.

Minipuutarhassa on mukava viettää kesäisen viikonlopun aamuhetkeä, kun on vielä viileää ja hiljaista.

Jugurttia ja mansikoita lauantaiaamuna pikkuisessa parvekepuutarhassa