Vanhempani asuvat maalla, vanhassa pihapiirissä. Tänään meillä oli perinteiset mansikkatalkoot. Työleirin jälkeen tehtiin äidin kanssa ns. puutarhakävely. Ainakin tunti siihen kului, vaikka ei edes kovin paljon pysähdelty. Katsottiin vain missä vaiheessa mikäkin kasvi on, ja mitä uutta ja yllättävää on ilmaantunut.
Äidin puutarha on yksityiskohtia täynnä: ruukku- ja kiviasetelmia, vanhoja tarvekaluja, kulunutta ja rikkinäistäkin tavaraa. Mutta äidin sommittelutaito on mielestäni vailla vertaa! Kivet ovat hänen heikkoutensa, mutta vaikkapa linnunsulat, oksat ja kävyt ovat yhtä lailla mieluisia. Luonnonkukat ja puutarhakukat rönsyävät rinnakkain. On metsänreunaa, peltoa ja vanhaa hedelmätarhaa. Ja äidin suojelutoimenpiteiden ansiosta on pikku hiljaa kasvamassa tammimetsikkö.
 |
| Kukkamaan laidalla on vanha kuppikivi. |
 |
| Valkoisen kurjenkellon hauska hyrrämäinen mutaatio. |
 |
| Keltainen kurjenmiekka |
 |
| Käsienpesupaikka. |
 |
| Käpyasetelma. |
 |
| Lehtoneidonvaippa nousemassa. |
 |
| Postilaatikolla. |
 |
| Vanhan omenapuun katveessa. |
 |
| Ulkohuoneen astinkivi. |
 |
| Orvokki on siementänyt itse, samoin ketunleipä (käenkaali). |
 |
| Käsienpesupaikan pieni ja boheemi kimppu. |
 |
| Aarteita. |
 |
| Ruukku on äidinäidin vanha, valmistaja Ekeby. |
 |
| Tuoksuneilikkaa akileijapedillä. |
 |
| Unikko. |
 |
| Valkolehdokit ovat salaperäisiä! Juhannusyönä niiden tuoksu kantaa kauas. |
