Kukkienkastelua ja oheistoimintaa

Tänään oli kukkienkastelukeikka Lumotussa puutarhassa. Siinä sivussa poimin vähän metsämansikoita. Ja tietenkin ihailin tunnelmaa ja vehreyttä.

Tämän puutarhan viehätys tulee ehkä siitä, että vaatimattomat ketokasvit viihtyvät näyttävämpien puutarhakasvien rinnalla. Sattumanvaraiselta vaikuttavat asetelmat täydentävät tunnelmaa. Kuluneet, elämää nähneet esineet ovat päässeet esille.

Pihapiirin metsämansikkakasvattamot tuottavat oikukkaasti satoa.

Ketoneilikka (Dianthus deltoides) sulkee sateella ja hämärässä kukkansa tiukasti suppuun. Siksi sitä ei aina huomaa. Ketoneilikka on harvinaistunut, ja lukeutuu silmälläpidettäviin lajeihin.

Maan uumenista löytyneet tahkonkivet lepäävät nyt.

Valkolehdokit (Platanthera bifolia) ovat edelleen parhaimmillaan. Ne viihtyvät nurmikon laidoilla ja metsänreunassa. Valkolehdokki on nykyään rauhoitettu.

Kurjenkello (Campanula persicifolia) on näyttävä, varsinkin valkoisena. Sitä on usein vanhoissa puutarhoissa.

Pyykkinarun luona voi levähtää välillä.

Maksaruoho on pakahtua vehreyteensä.

Orvokilla on monenlaiset kasvot.

Akileijaniitty laajenee vanhan navetan takana.

Tämä harjaneilikka on vanhaa kantaa.

Keisarinlilja on suorastaan julkea näyttävyydessään.

Harakankellohuumaa

Ostin tänään uudet kumisaappaat, ja olen niistä lapsellisen onnellinen! Saappaissa on aika pitkät varret, ja lyhyen kokeilun perusteella ne sopivat yllättävän napakasti ja tukevat nilkkoja. Pitoakin pitäisi olla sen verran, ettei heti ojaan lipeä.

Vaikka helleraja taisi olla lähellä, lähdin heti saappaitani testaamaan. Tein vain pienen lenkin, kun tiesin jo, mitä haluan poimia. Ja oli tosiaan aika kuuma. Värikylläiset harakankellot ovat aaltoilleet kutsuvasti metsänrajassa jo parin viikon ajan, kun olen ajanut autolla ohi.

Poimin lähistöltä, ihan teiden varsilta, pienen kimpun harakankelloja. Halusin tänään klassisen ja yksinkertaisen niittykukkakimpun, joten poimin seuraksi vain vähän mataraa ja resedaa. Pieneksi yllätykseksi (jonkun mielestä säröksi) poimin mukaan yhden hehkuvan aniliininpunaisen ketoneilikan (Dianthus deltoides). Ketoneilikka on silmälläpidettävä laji, enkä yleensä poimi sitä, ellei esiintymä ole runsas. Olen ilokseni löytänyt ketoneilikkaa lähiseudulta muutamastakin paikasta.

Ja sitten on vielä pakko kertoa, mitä EN poiminut. Läheisellä hiekkaharjulla, ihan maantien pientareella, kasvaa ruusuruohoa (Knautia arvensis) parissakin kohdassa. Se kukkii jo, vaikka juhannusta vasta odotellaan! Kukinta-ajan pitäisi olla heinä-elokuu. Itse asiassa ruusuruohoa ei juuri täällä Lounais-Suomessa edes tapaa. Sen sijaan esim. Savo-Karjalan vanhoilla kaskimailla sitä ilmeisesti näkee enemmän.

Harakankello (Campanula patula) on maljakossa kestävä luonnonkukka. Jos viitsii saksia lakastuneet kukat pois, vaihtaa välillä vettä ja ehkä leikata uutta imupintaa, säilyy kimppu kauniina hyvinkin viikon. Väri on huumaavan violetti, ja olemus herkkä. Harakankello sopii minusta hyvin sekakimppuihin, mutta yksinäänkin se on näyttävä.

Harakankelloja, mataraa, resedaa, ketoneilikka.

Hehkuvaa violettia ja rauhallista kellanvihreää.

Ketoneilikka.

Ruusuruoho.

Onni on uudet saappaat!