torstai 28. toukokuuta 2020

Savua ja meripihkaa


Pelastusarmeijan kirppari oli jo avannut ovensa koronakevään taittuessa kesäksi. Se on hauskaa se, sillä olen potenut vakavaa kaipuuta ja vajetta. Mikä siinäkin on, että tavallisesta kaupasta tehty löytö ei tunnu oikein miltään, vaikka tavara olisi edullinen ja juuri sopiva. Mutta kun löytää kirppiksen perähuoneesta pölyn keskeltä jotakin kiinnostavaa, on tunne aivan toinen.



Pitsireunainen puristelasilautanen on kuin meripihkaa. Lasimassa säilöö pieniä kuplia ja muuta kiinnostavaa.
 

Yritän hyvin löytöjen toivossa vältellä vitriinejä, joihin yleensä on aseteltu trendikkäimmät ja samalla hintavimmat tavarat. Tänään en kuitenkaan pystynyt vastustamaan vitriinin vanhoja suomalaisia lasiasetteja, joissa on erikoinen kellanruskea sävy. Pinottuina lautaset näyttivät oikeastaan vain ruskeilta, mutta yksitellen valoon nostettuina ne hehkuivat kuin meripihka. 



Vaaleaa taustaa vasten värit voimistuvat.

Lautasia on 5 kappaletta. Kuudes on varmaankin aikoinaan hajonnut. Yhteishinta oli 20 euroa, mutta kanta-asiakkaan alennuksella hinnaksi tuli 17 euroa. Kappalehinnaksi jäi siis 3,40. Ei mikään halpa löytö, mutta varmasti tällaisista lautasista voi joutua maksamaan enemmänkin.


Tumma tausta muuttaa vaikutelmaa aika lailla.

Tämänmallisia lasiasetteja on ilmeisesti ollut useammankin kotimaisen lasinvalmistajan valikoimissa ainakin 1930-luvulla, mutta vielä 1950- ja 1960-luvuillakin. Näiden lautasten väri voisi viitata noihin myöhempiin vuosikymmeniin.



Lautasten viehätys syntyy myös värikkäistä heijastuksista.


Varsinainen löytöni taisi kuitenkin olla savunharmaa lasimaljakko, joka saattaisi mallinsa ja värinsä perusteella olla 1930-luvulta. Maljakossa on hentoa uurrekuviota. Jalkaosa on paksu ja raskas. Maljakon pinta oli likainen, rasvainen ja täynnä sormenjälkiä. Väristä ei oikein saanut selvää. Hinnaksi oli merkitty 3 euroa. Se on minusta hyvälle maljakolle kohtuuhinta.






Kotona tiskatessa paljastui vieno kaunotar. En osaa sanoa onko maljakko kotimaista alkuperää vai ehkä ruotsalainen. Tuskinpa se varsinaisesti mikään design-maljakko on, mutta minusta viehättävä, ja malli korostaa kukkia hienosti. Ja sehän on lopulta maljakon perustehtävä.



Tässä kuvassa maljakon eleetön muoto tulee hyvin esille.


Minusta vanha maljakko sopii hyvin moderniin sisustukseen. Poimin pientareelta vähän kalliokieloja juuri tämä maljakko mielessäni. Hyvältä näyttää!