sunnuntai 2. elokuuta 2020

Rehvakasta rairuohoa mikropuutarhassa

Toukokuussa varistin vanhan rairuohopussin sisällön parvekeruukkuun, edellisvuotiseen multaan. Pian jo iti. Tänään näyttää muhkean vehreältä ja ehkä vähän trendikkäältäkin.




Olen joutunut vähän harventamaan ruohoa, kun se näyttää kaipaavaan lisää elintilaa.




Aikaisin aamulla ja myöhään illalla ruohotupsut ovat todella pystyvartisia ja terhakkaita. Auringonpaahteessa ne hetkeksi nuutuvat matalammiksi.




Ruohon lisäksi ruukussa kasvaa ruohosipulia, sitruunamelissaa sekä jokin mysteerikasvi. Ensin ajattelin, että ruukussa viime kesänä kasvanut kirsikkapuu olisi tuottanut juuriverson. Mutta ei tämä ihan kirsikaltakaan vaikuta. Taisin keväällä hetken mielijohteesta työntää multaan juuri syömäni avokadon siemenen. Voisiko kasvi olla avokado? Sen pitäisi kyllä olla vähän oikullinen kasvatettava. 




Harjoittelen edelleen tätä mikropuutarhurin hommaa. Nyt tiedän jo monia kasveja, joita paahteisella parvekkeella ei kannata kasvattaa. Valitettavasti joukkoon kuuluvat ilmeisesti lähes kaikki marjoen satoa tuottavat kasvit. Paahteisuus tuntuu houkuttelevan tuholaisia, ja kastelun aikataulutus ja mitoitus on haastavaa.




Pelargonit viihtyvät paahteessa hyvin. Joskus olen saanut ihailla kukkaloistoa jouluun asti. Tänä kesänä olen istuttanut eri värejä yhteen. Rento lopputulos on minusta hauska.




Pelargonit ovat moni-ilmeisiä, ja harvoin kelpaavat tuholaisille. Parina kesänä tosin olen ihmetellyt hupenevia lehtiä, kunnes olen löytänyt kukkavartta kiipeävän pullean kirkkaanvihreän toukan, jolle lehdet selvästi olivat suurta herkkua.




Mehikasvit viihtyvät myös. Nämä yksilöt ovat talvehtineet hyvin aivan vaatimattomissa oloissa ja ilman kasteluakin.





Matalassa ruukussa on ohut kerros hiekkaista multaa. Pienet kivet säilyttävät kosteutta ja tukevat hentoisia juuria.






Saatanpa puolihuolimattomasti kylvää rairuohoa ensi keväänäkin. Sen verran pitkäksi ruohotupsut kasvavat, että amppelissa kasvattaminen voisi olla hyvä vaihtoehto.