Oho, parsaako tuossa kasvaa!

Kävin vanhempieni kanssa pari viikkoa sitten retkellä Finbyn klintillä Paraisilla. Klintti on kallioinen mäki, jolta aukeavat komeat näkymät Paraisten yli merelle asti. Polku ylös tarjoaa jopa vähän kuntoiluhaastetta. Kallioluonto on kaunista. Puolivälissä nousua piti oikein pysähtyä hieraisemaan silmiä. Vaatimattomassa kallionkolossa nimittäin kasvoi parsaa!

Näin pontevaa parsaa kasvoi 23.5.2020. Joku kulkija on jo korjannut hiukan satoa.

Parsat kasvoivat vanamaisesti kalliokasvien, sammalen ja ruohon tiiviisti täyttämässä kalliopainanteessa. Ujutin käteni kasvuston reunan alle ja tunnustelin juurakkoa. Se oli tiukasti kiinni kallion halkeamissa. Paikalla näkyi myös kuivuneita talventörröttäjiä, joten mikään uusi tulokas tämä kasvusto ei ole.

5.6.2020 parsat olivat jo kasvattaneet pitkät varret ja oksat olivat haarautuneet.

Näky oli niin hämmentävä, että en ymmärtänyt ensimmäisellä visiitillä edes ottaa kuin pari kuvaa. Tänään palasin paikalle katsomaan miten kasvu on edistynyt. Napsautin myös muutaman nuoren parsan mukaani. Hukkaanhan se herkku muuten olisi mennyt.

 

Ovatkohan parsat viljelyjäänteitä? Vai onko lintu kuljettanut siemenet kalliolle?

Luontoportin tietojen mukaan parsaa voi kasvaa eteläisessä Suomessa pihoilla, tienvarsilla, sorakuopilla tai joutomailla viljelykarkulaisena tai -jäänteenä. Myös linnut kuljettavat siemeniä. Tämä kallioinen kasvupaikka tuntuu kyllä parsalle vähän epätodennäköiseltä. Lämpöä ja suojaa kallionkolo toki tarjoaa, ja valumavesiäkin.



 

Olen viimeksi käynyt klintillä lapsena. Isovanhempani asuivat lähes klintin juurella Pappan omin käsin rakentamassa pienessä omakotitalossa. Klintin seutu on myös äitini lapsuusmaisemaa. Sen juurella hän muistelee tehneensä äidilleen varpuvispilöitä.

Kalliorinteellä on ollut pieni talo, jossa on asuttu vielä 1950-luvulla. Vesi kannettiin mäen juurella sijainneesta luonnonkaivosta.

Klintin juurella on vanha talonraunio. Talossa on asuttu vielä 1950-luvulla. Se on ollut vailla mukavuuksia, mutta äiti muistelee, että talon liepeillä kalliohyllyillä olisi ollut kasvimaan tapaisia. Äiti nimittäin kävi leikkimässä talon lasten kanssa. Voisiko tämä parsaesiintymä olla jäänne tuolta ajalta? Vaikka parsa ravinteikas onkin, tuntuisi kyllä vähän omituiselta, että tavalliset ihmiset varta vasten viljelisivät parsaa kallioisella kasvimaallaan.

Kukinnot ovat jo aavistuksen avautuneet - eilen tai edellispäivänä nämä parsat olisivat olleet parhaimmillaan.

Isoisäni viljeli aikoinaan 1950-luvulla parsaa puutarhassaan ja kävi myymässä sitä Turun torilla hienostorouville. Mutta en ole kuullut, että parsaa olisi koskaan itse syöty. Nykyään suositaan vihreää tankoparsaa, mutta isoisäni kasvatti valkoista parsaa, joka on siis saman kasvin maanalainen osa, johon ei ole kehittynyt lehtivihreää.

Lapsuudenkotini nurmikonreunassa kasvoi muistona isoisän viljelyistä vielä vuosikymmenten ajan yksinäinen parsanvarsi, josta leikkasimme herkkiä oksia kukkakimppuja koristamaan.

Kallionkoloihin kertynyt maa-aines tarjoaa kasvupaikan yllättävän monenlaisille kasveille.

Mäkitervakon kukinta on alkanut.

Kasvillisuus on näin alkukesästä vielä hehkeää. Kallionkoloissa kasvaa mäkitervakkoa, kurjenpolvea, kallioimarretta, kallio-orvokkia ja lemmikkiä. Alemmilla kalliohyllyillä on reheviä pikkuniittyjä.

Finbyn klintin laella sijaitsee sodanaikainen ilmavalvontatorni. Tornia pommitettiin usein, ja vielä minun lapsuudessani klintin juurella sijainneella kentällä oli näkyvissä pommikuoppia. Nykyään tornissa on ilmeisesti radioamatööritoimintaa.

Kallioportaat johdattavat laelle.

Huipulla tuulee melko lailla, mutta maisema on huikea. Kalliopainanteet tarjoavat tuulensuojaa ja eväitä saa syödä rauhassa auringosta nauttien.

Parainen on meren ympäröimä.

Ihmettelen kyllä miten meidät lapset on päästetty klintille, muistaakseni vieläpä itseksemme. Kalliot nimittäin ovat jyrkkiä, ja sateella varmasti myös liukkaita.

Kotona laitoin heti parsat pannulle voin ja valkosipulin kera. Lopuksi lisäsin hiukan sitruunaa. En ole aikaisemmin syönytkään näin tuoretta.

Parsa sopi hyvin lisukkeeksi vähän tylsään lämmitettävään lounasannokseeni. Toivottavasti en vienyt kenenkään satoa!