Mikropuutarhassa

Kumma huuma alkoi viattomasti vuotuistella pelargoninetsintäretkellä. Kuvittelin, että paahteisella parvekkeellamme ei mikään viihtyisi. Siitä huolimatta en pystynyt hillitsemään itseäni puutarhamyymälässä - en vaikka harjoittelin useamman kerran.

Pelargoni kestää hyvin aurinkoa ja paahdetta. Meidän yksilömme on ponteva ja kaunislehtinen.

 
Kohta mentiin viherpihalle muuten vain kiertelemään, ja kotiin kannettiin karviaispensas, mustaviinimarjapensas ja vadelmapensas. Sitten matkalla työstä kotiin poikkesin taas puutarhalla, vain katselemaan. Huomasin kuljettavani etupenkillä turvavöissä kotiin pienen kirsikkapuun, jolla oli ihastuttava nimi: Huvimaja. Mustikkapensaat matkustivat takapenkillä.

Tietenkin kaikille kasveille piti hankkia asialliset talvenkestävät ruukut, ja kullekin yksilölle soveltuvaa multaa. Illat kuluivat ruukkuja siirrellessä ja kasvun ihmettä ihaillessa.

Vadelma on yllättänyt marjomalla!

Vadelma on kukkinut ahkerasti ja tuottanut jo vähän marjojakin. En olisi ikinä uskonut, että sellainen lähes lehdetön oksankarahka yltyisi moiseen saavutukseen.

Mustaviinimarjapensaskin kukki runsaasti, mutta tuotti vain yhden marjan, jonka juhlallisesti nautin eräänä kesäiltana. Karviainen tuotti kolme marjaa. Parvekkeellemme ei juuri eksy pölyttäjiä, joten satotoiveet on pidettävä maltillisina.

Pensasmustikalta odotin suuria, varsinkin kun se kukki kauniisti. Kukat kuitenin kuivahtivat, eikä satoa tule. Myös kasvustojen päät ruskettuvat ja kuivuvat, ja osa lehdistä kasvaa epämuodostuneina. Jokin kasvia piinaa, mutta mikä? Toivottavasti ei pahamaineinen mustikkasyöpä!

Marjapensaiden jälkeen tuli istutettua vielä vähän yrttejäkin: ruohosipulia, valkosipulia, basilikaa ja laventelia. Ne viihtyvät ihan kohtuullisesti, kunhan saavat riittävästi vettä.

Olen jättänyt rikkaruohot kitkemättä, kunnes olen aivan varma, että kyseessä todella on rikkaruoho. Toivon mukavia yllätyksiä, ja ainakin pensasmustikkaruukun rikkaruoho osoittautui sittemmin uuden pensaan hentoiseksi aluksi.

Ruohosipulia, valkosipulia, basilikaa ja vähän rikkaruohoja

Viherperheen viimeisin jäsen on vanhan pihapiirin puutarhasta kaivettu pieni viinimarjapensaan taimi. Se on ilmeisesti saanut alkunsa lintujen kuljettamasta siemenestä. Lehdistä päätellen kyseessä on punaviinimarja.

Tässä pikkuisessa viinimarjapensaassa on kauniinväriset ja muodoltaan suorataan graafiset lehdet!

Talviruukuiksi pensaille hankin kotimaiset styroxruukut. Minusta yksinkertaiset mustat ruukut ovat yllättävän tyylikkäät ja korostavat vihreää kasvustoa.

Ruukkujen katveessa voi kasvattaa pikkuruista kivikkopuutarhaa.

Kaikki ei ole ollut yhtä auvoa. Olen häätänyt kirvoja ja muita tuholaisia eri menetelmin: valkosipulikeitteellä, rasvattomalla maidolla ja laimealla mäntysuopaliuoksella. Menestys on ollut vaihteleva. Amppelimansikoita en saanut menestymään ollenkaan, vaan jouduin heittämään ne pois. Pelargoninlehdet ovat välillä maistuneet pulskille vihreille toukille. Liika- ja alikastelun välisellä kaidalla polulla pysyminen on myös haasteellista. Tällä hetkellä ihmettelen mistä kellastuvat viinimarjanlehdet johtuvat.

Etualalla vadelma, taempana viinimarjat, karviainen ja kirsikkapuu. Pensasmustikat takavasemmalla.

 

Säilytyskoreissa on puutarhurin käsivarasto ruukkuja, työvälineitä ja multaa.

Minipuutarhassa on mukava viettää kesäisen viikonlopun aamuhetkeä, kun on vielä viileää ja hiljaista.

Jugurttia ja mansikoita lauantaiaamuna pikkuisessa parvekepuutarhassa