Juurilla Taivassalossa

Isänpuoleinen isoäitini Lempi sai myötäjäisinä kotitalostaan lehmän, joka talutettiin Taivassalon Onnikmaalta uuteen kotinavettaansa Paraisten Lielahteen. Kilometrejä kertyi 75. Matka kesti useamman päivän, ja yösijaa etsittiin matkan varrelta maalaistaloista.

Muntin silta sijaitsee Turku-Taivassalo-tien varrella. Holvisilta on vapaasti ladottua kiveä, ja säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan.

Elettiin 1920- ja -30-luvun vaihdetta, joka oli Suomessa pula-aikaa. Nuoripari oli onnistunut ostamaan ns. vasaran alta oman pienen maatilan Paraisilta. Tosin kovin nuoria isovanhempani eivät omaa perhettä perustaessaan olleet. Isoäitini Lempin syntymävuosi oli 1900, ja isoisäni Ahti oli syntynyt 1903. Kumpikin oli tahollaan käynyt kouluja, Lempi talouskoulun ja Ahti maamieskoulun. Sen jälkeen oli aika tehdä työtä ja säästää omaa elämää varten. Aikoinaan isovanhempani sitten kohtasivat toisensa ison talon palkollisina, ja päättivät perustaa perheen ja yhdistää varsinais-suomalaisen ja savolaisen verenperintönsä.

Isoäitini Lempi (istuu tuolilla) ja hänen opiskelutovereitaan Turun uudesta talouskoulusta. Valokuva vuodelta 1928.

Myös äidinpuoleinen isoäitini Aino Kyllikki eli Taivassalossa ison osan nuoruudestaan. Kyllikki oli tunnettu vikkelyydestään, ja hän pärjäsi hyvin vaikkapa peritaivassalolaisessa silakanperkuutyössä, jota tehtiin mereen laskevalla silokalliolla. Voin kuvitella, että työtä elävöitti pieni nuorten välinen kilpailu.

Olisivatko isoäitini voineet joskus kohdata toisensa? Kyllikki oli syntynyt vuonna 1909, eli hän oli lähes 10 vuotta Lempiä nuorempi. Kyllikillä ei ollut mahdollisuutta koulunkäyntiin, vaan hän joutui totiseen työhön jo varhain. Lempi taas oli melko ison talon tytär, jolla oli paremmat aineelliset lähtökohdat. Ehkä he olisivat voineet ainakin istua samaan aikaan Taivassalon keskiaikaisessa harmaakivikirkossa saarnaa kuuntelemassa 1920-luvulla?

Muntin silta on valmistunut vuonna 1850 yhdistämään Koiviston kylän Taivassalon kirkkosaareen. Paikalla oli ennestään jo puinen silta.

Taivassalo on vanhaa seutua. Kiharaisten kyläteiden varsilla on toinen toistaan komeampia vanhoja maalaistaloja. Ilahduttavan monet näyttävät säilyneen vanhassa asussaan. Jonkun talon tuuliviirissä näin vuosiluvun, joka kertoi tilan olevan 1600-luvulta. Isoäitini Lempinkin kotitilan löytää kirkonkirjoista jo 1600-luvun puolelta. Kotitalo on vielä pystyssä, nykyisin tosin ilmeisesti vain kesäasuttuna. Minun sukuni ehti asuttaa taloa kolmen sukupolven ajan.

Uskon, että nämä maisemat olivat tuttuja molemmille isoäideilleni.

Taivassalon elinkeinoja ovat olleet kalastus, maanviljelys ja kivenlouhinta. Näitä harjoitetaan edelleen, ja ne leimaavat maisemaa. Taivassalo on myös monelle kesämökkikunta. Historiallisesti tärkeä elinkeino oli talonpoikaispurjehdus, jonka kulta-aika Taivassalossa oli 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Kylien tai talojen varustamilla laivoilla tehtiin kauppaa rannikolla ja Tukholmassa asti. Menomatkalla rahtina oli ehkä silakkaa ja maataloustuotteita, paluumatkalla ehkä mausteita, kankaita ja metallituotteita. Ehkä isoäitini Kyllikkikin perkasi silakoita jonkun talonpoikaispurjelaivan lastiksi.

Muntin silta on vehreä ja luonnollisesti sammaloitunut. Lähistöllä kasvaa komeita tammia.

 
Maisemia katsellessani mietin isovanhempiani Lempiä ja Ahtia. Näkikö Lempi Paraisten maisemissa jotakin samaa kuin Taivassalossa? Entä tuntuivatko Paraisten polveilevat saaristomaisemat Ahtin mielestä kotoisilta? Toivatko ne mieleen Saimaan sisäsaariston ja hänen lapsuudenmaisemansa?

Saaristoluonto ja merenläheisyys viehättävät Taivassalossa. Minusta leimallista ja erikoista Taivassalon luonnossa ovat laakeat kalliot ja niitä peittävät jäkälämatot. Komeita tammia on paljon. Talonpoikaispurjehduksen tarpeisiin on saatu suoria ja vahvoja mastopuita omasta takaa.

Muntin silta on Museoviraston listalla valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.

Kivenlouhinta on jo vuosikymmeniä ollut Taivassalossa tärkeä elinkeino. Maailmankuulu "Balmoral Red" on peräisin Taivassalosta. Kotimaassa tätä hienoa punaista graniittia kutsutaan "Taivassalon punaiseksi". Kiveä on käytetty Manhattanin pilvenpiirtäjissä ja vaikkapa Kampin Graniittitalossa.

Helsinginrannassa pääsimme katsomaan hylättyä kivilouhosta lähemmin.

Maalaisteitä ajellessamme minua hieman järkyttivät kivenlouhinnan seurauksena syntyneet valtavat jätekivivuoret, jotka kohosivat monin paikoin selvästi puunlatvojen yläpuolelle. Myös ajatus maiseman peruuttamattomasta muuttumisesta kallioiden louhimisen seurauksena on pysäyttävä.

Luonto on alkanut hienovaraisesti pehmentää louhinnan jälkiä.

Louhoksen seinämä sukeltaa tummanpuhuvaan vesialtaaseen, jonka voi kuvitella pohjattomaksi.

Jätekiveä.

Taivassalo on hyvä lähiretkikohde Turun seudulla asuvalle. Matkaa Turun keskustasta on noin 50 kilometriä. Jos haluaa, voi jatkaa matkaa vielä Kustaviin, joka sekin on mielenkiintoinen ja kaunis paikkakunta. Omalla reissullamme ihailimme ruskaa ja saaristolaista maalaismaisemaa. Pysähdyimme Muntin historiallisella kivisillalla, joka inspiroi valokuvaamiseen. Kyynelten kalliolla herkistyimme kuvittelemaan nuorten rakastavaisten onnetonta kohtaloa. Tärkeintä oli kuitenkin päästä katsomaan suvun asuinsijoja. Ja eväitä pääsimme syömään merimaisemaa katsellen!

Helsinginrannassa oli hyvä syödä retkieväitä. Etualalla on iso lohkare hiottua punaista graniittia, ehkä alun perin hautakiveksi tarkoitettua, joka on lohjennut käsittelyssä ja päätynyt satamavallimateriaaliksi.

Lähteet:

Taivassalon kunta: https://www.taivassalo.fi/
Maaseudun tulevaisuus -verkkolehti: https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/kantri/jos-k%C3%A4velee-manhattanilla-t%C3%B6rm%C3%A4%C3%A4-jatkuvasti-kyseiseen-kiveen-t%C3%A4%C3%A4lt%C3%A4-tulee-taivassalon-punainen-graniittien-klassikko-1.190221
Palin Granit Oy: https://www.palingranit.com/fi/quarries/balmoral-red-5/
Taivassalo rippikirja 1892-1901 (SSHY digitaaliset arkistot jäsenille)