sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Troppeja värikaipuuseen

Pitkän ja pimeän syksyn ja talven jälkeen poden värikaipuuta. Siihen onneksi löytyy pöytäliina- ja maljakkovarastoa penkomalla heti apua.


Jo pari narsissia riittää tuomaan iloa ja valoa.

Olen saanut ison, värikkään kankaan 90-luvun alkupuolella kummitädiltäni. Kankaan on Finlaysonille suunnitellut Seija Ranttila. Olen vasta hiljattain kääntänyt reunat ja ommellut ne käsin, ja niin kankaasta tuli pöytäliina. Liina sopii hyvin kevään juhliin, pääsiäiseen ja vappuun.

Maljakko on Kupittaan saven ja ilmeisesti 50-luvulta. Pidän erityisesti Kupittaan saven yksivärisistä, hiukan rouheista astioista, joissa on kiiltävä lasitus. Niitä eivät keräilijät sen suuremmin himoitse. Olen vuosien varrella ostanut paljon värikkäitä maljakoita ja kulhoja kirppiksiltä pikkurahalla.



Narsissit pysyvät viileänä keväänä hyvinä ulkosalla jopa viikkoja.

Pikkunarsissit ovat vastustamattomia. Tänä vuonna asettelin muoviruukut huolettomasti vanhaan E-tukkukaupan koivuviilulaatikkoon. Pohjalle vain paksu kerros Turun Sanomia, ruukut lehtien päälle, ja parvekeasetelma oli valmis.

Laatikko löytyi aikoinaan 80-luvun lopussa salolaiselta kirppikseltä. Aikaisemmin se on palvellut lähinnä arkistolaatikkona. Ilahduin, kun keksin sille esteettisemän käyttötarkoituksen.


Tämä kimppu on vielä aivan nuppuinen, mutta lehdet ovat hehkeät.


Poimin kevätkaipuuseeni myös valkovuokkoja. Niiden aika alkaa olla täällä Etelä-Suomessa jo käsillä. Yritän yleensä poimia kaikki kukkaset mahdollisimman nuppusina, jotta ne kestäisivät maljakossa pidempään. Sitä paitsi kukkakimppujen kehityksen kaikkia vaiheita on hauska seurata.



Kimppujen takana kaukaisuuteen tuijottaa Sunnuntai, joka on pelastettu kirppismarkkinoilta kotiin kahdella eurolla.


Pieni valkovuokkokimppu kasvoi ja kehittyi niin, että seuraavana päivänä jouduin jo jakamaan kimpun kahteen maljakkoon.

Minulla on kaksi ihastuttavaa lasista maljakkoa, jotka sopivat erityisen hyvin pienille ja hentoisille kevätkukille. Violetin olen saanut kummitädiltäni 80-luvun lopussa, ja vihreän olen ostanut kirppikseltä vähän myöhemmin. Maljakot ovat Riihimäen lasin ja mallin nimi on Hyasintti.


Värikkäät maljakot synnyttävät valon mukaan muuttuvia heijastuksia.



Luonnossa ei vielä ruoho juuri viheriöi, mutta värejä löytyy kyllä. Sinivuokkojen sinisyys aiheuttaa joka vuosi ihmetystä.


Kuinka hienostunut yhdistelmä: vuokkojen sinisyys nutrianruskealla maatuvien lehtien pedillä.


Jos vihreyttä kaipaa, on sammaleella sateisen syksyn ja talven jälkeen erityisen hyvät kasvuolosuhteet. Metsässä on nyt satumaista!


Sammal on kotonaan vanhan juurakon pinnalla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti