Ennen joulua maljakkoon asetellut mustikanvarvut alkoivat viikon kuluessa paisuttaa silmujaan. Tuore vehreys muuttui näkyvämmäksi. Kellomaiset, herkät kukkaset avautuivat pian. Nyt voisi kuvitella, että jonkin ajan kuluttua olisi satoa tiedossa, jos vain pölyttäjät löytäisivät paikalle!
Pienessä kimpussa on mustikanvarpujen lisäksi puolukanvarpuja ja hiukan liekoa. Puolukanvarvutkin ovat alkaneet kasvattaa vaatimattomia kukintoja.
Varvut on aseteltu Kupittaan Saven arkaaisen oloiseen maljakkoon, joka korostaa vaatimattomiakin kasveja kauniisti. Maljakon lasitus on eloisan epätasainen, ja savipinta on viimeistelty huolettomasti.
Valkoisten kukintojen lisäksi on alkanut ilmaantua heleänvihreitä lehtiä. Mustikanvarvut ovat sellaisenaankin kauniita, mutta tällainen kasvun ihme kaamoksen keskellä ilahduttaa.
Metsän antimet on kerätty vanhan pihapiirin kotimetsästä pimeänä, vesisateisena iltapäivänä. Päivä ei tuntunut ollenkaan valkenevan, mutta otsalampun valossa pärjäsi. Tällä kertaa ei sentään tarvinnut etsiä varpuja lumen alta käsikopelolla.
Metsäretken varsinainen tarkoitus oli löytää aineksia seppeleisiin. Nämä varvut jäivät siitä urakasta yli.
Saatan istua pari tuntia ihan paikallani ja tuijotella kukintoja lähietäisyydeltä. Nenäni tavoittaa vienon, metsäisen tuoksun.
Kukintoja taitaa puhjeta vielä lisääkin!
Onpa sinulla hienot kuvat mustikankukista! Ei ole tullut mieleenkään tuoda niitä sisälle tähän aikaan vuodesta, mutta nytpä aion tehdä sen. Laitan maljakkoon ja katson, mitä tapahtuu...:)
VastaaPoista