Tänä kesänä kasvi löytyi samasta paikasta. Havaitsin pari muutakin kasvustolaikkua metsänrajassa. Kasvupaikka on vuorimunkille sopiva: kuiva, paahteinen hiekka-soraharjun rinne. Aivan lähellä kasvaa muitakin kuivien, aukeiden paikkojen kasveja: ketoneilikkaa, ketoruusuruohoa ja peurankelloa. Vuorimunkki on Suomen luonnon alkuperäislaji. Se on vuoden 2019 Suomen kasvien punaisessa listassa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Sitä kasvaa Etelä-Suomessa harvakseltaan, mutta hajaesiintymiä on vähän pohjoisempanakin. Vuorimunkki kuuluu kellokasvien heimoon.
Innostuin sen verran, että harrastin vähän vuorikiipeilyä lähirinteillä, mutta vuorimunkkia ei löytynyt enempää. Sen sijaan löytyi pari hylättyä kaatopaikkaa - mikä siinä on, että harjumuodostelmien korkeimmat kohdat houkuttelevat dumppaamaan vanhat patjat ja ruohonleikkurit luontoon?
Vuorimunkki osoittautui haastavaksi valokuvattavaksi, erityisesti tuulisella säällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti