Ihmisen toiminta jättää jälkiänsä, mutta osa niistä haalistuu pikku hiljaa, ja luonto valtaa menetettyjä alueita takaisin. Se on minusta lohdullista. Ensin alkaa kasvaa korkeaa ruohoa ja ujoa sammalta, sitten vähitellen pensaita ja puita.
Kävelyreittini varrella on kaupungin vanha varikkoalue, jota ei ilmeisesti enää juuri käytetä. Suljettua aluetta markkeeraavat puomit ja betoniporsaat.
 |
| Tämän betoniporsaan olemus on lempeä! |
Betoniporsaat kasvattavat kylkiinsä smaragdinvihreää sammalta. Siirtolenkkien ruostumisprosessi tuottaa kaunista väriä. Vanha betoni tummuu ja murenee reunoiltaan. Routa kallistaa ja kuljettaa vuosi vuodelta ja sentti sentiltä syrjään alkuperäisestä paikasta.
 |
| Pysäköinti- ja ajokiellon status alkaa olla sementoituneen sijasta sammaloitunut. |
Eivät talotkaan ikuisia ole, eivät totisesti. Vanhoja, hylättyjä pihapiirejä riittää. Ehkä on tullut tulipalo ja tuhonnut kaiken hetkessä. Ehkä on tullut elämänmuutos tai vanhuus, ja asukkaat ovat jättäneet kotinsa. Lahottajat ja murentajat tekevät töitään. Käärmeet löytävät ravinnokseen pienjyrsijöitä ja suotuisia elinpiirejä aivan kaupungin kyljestä.
 |
| Kodin portaat puskevat vihreää. Kaide ei enää tue ketään. |
Vaikka ihmisen tekemä pikku hiljaa murenee ja häviää, jää vanhoihin talonpaikkoihin monesti marjapensaita, hedelmäpuita ja kukkamailta karanneita perennoja. Ne kasvavat, kukoistavat ja leviävät.
 |
| Palavarakkaus on karannut lähiniitylle. |
Ihminen voi yrittää pyristellä ja jättää merkkinsä. Graffitit ja nuotiopaikat kertovat satunnaisista vieraista. Kun ajotiet umpeutuvat ja heinät ja pusikko kasvavat tarpeeksi, eivät ihmiset enää viitsi vaivautua.
 |
| Muuri murenee vähitellen. |
Tulipalon jäljet näkyvät muutamia vuosia. Puiden mustuneet rungot jäävät törröttämään. Rautaromu jää ruostumaan ja kutistuu kokoon. Mutta kaiken vihreän kasvua tulipalo edistää.
 |
| Tulipalosta on noin viisi vuotta aikaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti