Sammakkolammella

Ystävälläni on koti metsän keskellä. Hän on kaikkien eläinten ystävä, mutta sammakoilla on kuitenkin erityisasema. Pihapiirissä on pieni sammakkolampi, jossa viihtyy kokonainen sammakkoyhdyskunta. Illan tullen sammakot kömpivät päiväpiiloistaan ja asettuvat sopiviin  vahtipaikkoihin, joku veden rajaan lammen reunalle, joku kivelle.

Sammakot piiloutuivat taitavasti, enkä olisi niitä ollenkaan huomannut, ellei ystäväni olisi sormella osoittanut.  Näimme tällä kertaa kaksi yksilöä, jotka olivat hienostuneen ruskeita väriltään. Kuonon terävähköstä muodosta voisi päätellä, että ne olivat viitasammakoita. Kuvaa en onnistunut nappaamaan.

Tiheä kosteikko- ja metsäkasvillisuus reunustaa lampea. Luonnonkivet rajaavat aluetta.

Lampi on myös monen lentävän hyönteisen tukikohta. Komeat sudenkorennot pörisevät lammen yllä näyttävästi kaarrelleen. Lammen reunustan ruokokasvusto näyttää olevan korentojen kuoriutumiseen soveltuva. Korsiin on kiinnittynyt useita koteloita, joista aikuiset sudenkorennot ovat kuoriutuneet matkoihinsa.

Kuoriutunut sudenkorento on jättänyt jälkeensä haarniskamaisen kotelon.

Lammen reunalla kasvava paksu sammalkasvusto kukkii kauniisti. Sammakoilla on tapana piilotella sammalen alla.

Sammalen kukat ovat kepeät ja lennokkaat.

Läheltä katsottuna karhunsammalkasvusto on kuin pieni metsä!

Lammen laitamilla kasvaa kanervaa, mustikkaa ja juolukkaa.

Pienet keijut pukevat kanervankukan hameekseen.

Juolukan varvut, lehdet ja marjat ovat kauniita. Marjassa on hieno aromi.

Metsäluonto terävöittää aistit ja houkuttelee näkemään hiukan arkitodellisuutta kauemmas. Tätä metsäistä pihapiiriä vartio menninkäinen.

Minä näen tuulenkaataman puun juuristossa kasvot.