Pientareilta ja joutomailta: Sisiliskoja ja muuta elämää Vanhassa pihapiirissä

lauantai 31. elokuuta 2019

Sisiliskoja ja muuta elämää Vanhassa pihapiirissä

Sisiliskot alkavat pikku hiljaa etsiytyä talvehtimispaikkoihinsa. Tänään lämmin ja aurinkoinen sää kuitenkin vielä houkutteli näitä vaihtolämpöisiä otuksia paistattelemaan päivää vanhassa pihapiirissä.

Koivunsiemen kuvan ylälaidassa antaa mittaluokkaa tämän yksilön koosta. Väri on hienostuneen vaaleanruskea.

Sisiliskoyhdyskunta on pikku hiljaa kasvanut, kun kissat eivät ole päässeet niitä häiritsemään. Vanhassa pihapiirissä on liskoille sopivia lämpimiä kivijalkoja, koloja ja elämää nähnyttä puutavaraa. Erityisen hyvin ne viihtyvät puutarhapöydän ja -keinun alle rakennetun terassiritilän alla. Sieltä ne livahtavat auringon lämmittämälle laudalle, kun arvioivat sen olevan turvallista.

Lyhdyt syttyvät muinaistulien yönä. Iltapäivällä terassilla on vielä aurinkoisia kohtia, joihin lisko hakeutuu. Aika mukava taiteellinen vaikutelma!

Sisiliskot ovat arkoja otuksia, mutta tottuvat kyllä ihmisiin, jos niitä ei turhaan hätyyttele. Äkkinäisistä liikkeistä ne eivät pidä. Jos paha vaara uhkaa, sisilisko saattaa pudottaa häntänsä hämätäkseen vihollistaan. Tämä saattaa pelastaa liskon hengen, mutta samalla heikentää sen elinmahdollisuuksia. Lisko kerää vararavintoa häntäänsä, ja talvea vasten hännän menetys voi olla kohtalokasta. Uuden hännän kasvattaminen vie myös paljon energiaa. Sisilisko on Suomessa rauhoitettu.

Vaaran uhatessa on helppo pujahtaa laudan alle tai varvikkoon.

Tänään esiintyvien liskojen väritys vaihteli vaaleanruskeasta lähes mustaan. Yksi liskoista oli oliivinvihreään vivahtava. Pienemmät liskot olivat usein ainakin osittain ruosteenruskeita.

Lautojen välistä kurkistaa muutakin kuin liskoja; luonto pyrkii valtaan.

Sisiliskot voivat elää jopa kymmenvuotiaiksi. Ne saavuttavat sukukypsyyden vasta neljäntenä kesänään. Poikasia saattaa syntyä 3-10 kerralla. Naaras hautoo munia sisällään. Lähes heti muninnan jälkeen poikaset kuoriutuvat ohuista kalvoista ja pärjäävät itse.

Tällä liskonpoikasella on kaunis ruosteenruskea väritys.

Sisilisko on vähän salaperäinen. Kansanperinteessä sisiliskoon on liitetty monenlaisia uskomuksia. Sitä ei ole saanut tappaa, koska sen on sanottu olevan pääpuolestaan ihmisen ja häntäpuolestaan käärmeen sukua. Murteissa sillä on ollut lukuisia nimityksiä: sikaliiska, sikaliisko, sikaliska, sikalisko, sikolisko, sisalisko, sisarlieska, sisarliisa, sisarlisko, sisarniska, sisilieska, sisiliesko, sisiliisko, sisiliusko, sisiniska, sisolieska, sisolisko, sisälisko, sysilieska.

Liskon suomupintainen nahka on eloisa ja koristeellinen.

Lisko tarkkaili niska kenossa minua ja kameraa.

Tämä lisko näyttää pikkuisen pullealta keskivartalostaan.

Myös sammakot viihtyvät vanhassa pihapiirissä. Juuri nyt iltaisin vilisee pikkuruisia sammakonpoikasia. Askeliaan on varottava, ettei tule vahingossa talloneeksi niitä.