Metsässä

Peikonpömpeli nököttää metsäisen harjun laidalla, mäntyjen katveessa. Se näyttää sammaleeseen kasvaneelta. Satunnainen marjastaja saattaa sen havaita, jos lähestyy harjun jyrkältä laidalta. Mutta ei ehkä arvaa sen tarkoitusta.

Lähellä on pieni laavu ja tulentekopaikka. Vähän matkan päässä on vanha pihapiiri, josta olen kertonut aikaisemmin. Laavulla istuja voi nähdä huikean kauniin auringonlaskun tai muita taivaanilmiöitä. Mutta taivaanilmiöt ovat oikukkaita ja kestävät ehkä vain hetken. Jotta mitään oleellista ei ehtisi mennä ohi silmien, rakensivat vanhan pihapiirin asukkaat harjullensa pienen ulkokäymälän. Siellä ehtii poiketa ihan nopeasti!

Harjulla on melkein puistomaista lähimetsää. Mustikka viihtyy hyvin varjoisalla rinteellä, ja puolukka valtaa alaa aurinkoiselta puolelta.

Kauempana, talon ja pellon takana, on sakeampaa metsää kallioineen ja kosteikkoineen. Sieniä alkaa jo näkyä. Vanhat tutut sienipaikat kasvattavat satoa vuodesta toiseen.

Toki tässäkin paratiisissa on varjonsa. Jo metsässä pyyhin pulskan punkin lahkeestani. Myöhemmin kumisaappaastani löytyi toinen, ilmeisen turhautunut yksilö, joka ei päässyt veriaterialle. Olin nimittäin pukenut sukat lahkeiden päälle. Ja sitten vielä myöhemmin löysin käsivarteeni kiinnittyneenä yhden, joka tosin oli saattanut tulla salamatkustajaksi kaupunkipientareilta.