Salaperäinen lehtoneidonvaippa piiloutuu taitavasti

Jokunen vuotta sitten äitini, aktiivinen luontotarkkailija, havaitsi melko runsaan esiintymän lehtoneidonvaippaa (Epipactis helleborine) lähes pihapiirissään. Pihatien päässä, maantien pientareella ja ojassa oli useita komeita yksilöitä. Sinä kesänä äitini suurieleisesti esti pientareiden niiton noiden ihanien kämmeköiden kasvupaikalta. Hän astui epäröimättä kädet levällään lähestyvän traktorin eteen! Onneksi pientareita parturoiva paikallinen urakoitsija oli heti juonessa mukana ja ymmärsi rauhoitettujen kasvien suojelun tärkeyden.

Nämä lehtoneidonvaipat kasvavat ojanpohjalla muun kasvillisuuden seassa. Kasvupaikka on Paraisilla Lielahdessa.

Seuraavina vuosina olemme aina käyneet kukkakävelyllämme katsomassa lehtoneidonvaippojen kasvun vaiheita. Tänä vuonna kasvit ovat ehkä kuivuuden takia jääneet melko mataliksi, mutta ne ovat levinneet yksittäisinä jo pihapiiriinkiin. Edelleen myös alkuperäisessä paikassa ojanpohjalla on useita yksilöitä. Onneksi niittokone ei ojanpohjalle yllä. Mutta ilmeisesti lehtoneidonvaippa maistuu jollekin metsäneläimelle, varmaankin peuroille. Pihapiirin yksilöistä on joku ehditty syödä ennen kukintaa.

Näiden yksilöiden kukinnot ovat vihertävän ja vaaleanpunisen kirjavat.

Lehtoneidonvaippa on piiloutumisen mestari. Sitä on vaikea havaita, vaikka tietäisi tarkan kasvupaikan. Silti se voi kasvaa lähes metrin mittaiseksi. Väritys ja kasvutapa sulauttavat sen ympäröivään kasvillisuuteen täydellisesti. Ilmeisesti kukintojen väritys voi vaihdella jonkin verran.

Sanoisin, että lehtoneidonvaippa voi olla myös hankala kuvattava. Ojanpohjalla joutuu harrastamaan sattumakuvausta, kun kukan tasalle ei pääse, ja kukinto vielä nuokkuu hieman. Mutta onpas se viehkeä ja salaperäinen kasvi!