Vanhan pihapiirin lumo

Metsän ja pellon välissä, kylän laidalla, on rauhallinen talonpaikka. Vahingossa pihapiiriin eksyvät vain marjastajat, jotka katseensa nostaessaan huomaavatkin poimivansa aivan kaivon takana. Yön jäljiltä löytyy peurojen ja muiden metsäneläinten jälkiä. Pilvettömänä yönä, varsinkin talvella, voi nähdä tähtitaivaan kaikessa kirkkaudessaan, ilman valosaasteen vaikutusta. Täysikuun aikaan talon emäntä vaeltaa ikkunasta toiseen taivaalle tähyillen ja ihaillen.

Talossa on asuttu yli 100 vuotta. Välillä oli muutaman vuoden rappioaika, jolloin kukaan ei lämmittänyt taloa tai asunut siinä. Talon ensimmäiset asukkaat elävät nykyisten asukkaiden puheissa, vaikka eivät olleet sukuakaan. Talossa on vietetty vaatimatonta ja nuukaa elämää. Tarvekalut on peritty tai tehty itse. Kaikki on säästetty, korjattu tai käytetty uudelleen.


 

Vanha puuvartinen viikate on tehnyt tinkinsä.

Paljon löytyy sepäntakomaa: saranoita, nauloja ja hevosenpitoon liittyviä tarvikkeita. Eihän siitä ole niin kovin monta vuosikymmentä, kun kaikissa maalaistalossa oli hevonen. Puuvajan seinustalla on kokoelma pieniä aarteita - tai rautaromua, näkökulmasta riippuen.

Monilla vanhoilla esineillä on vielä virka. Tämä vanha pannu avustaa ulkohuoneen käsienpesupaikalla.

Vanhassa navetassa on nykyään kesähuone vieraiden yöpymistä varten. Pelargoni viihtyy aurinkoisella seinustalla.

Kukkienkasteluun ja erityisesti kukkien ihailuun saa helposti kulumaan monta tuntia. Kasteluvedeksi kerätään sadevettä pieniin ja isompiinkin astioihin.

Puutarha on puolivilli, ja välillä on vaikea sanoa, missä luonnonniitty tai metsä alkaa. Saan nauttia tästä lumotusta puutarhasta käydessäni vanhempiani tapaamassa.

Lukuisat mäkimeiramikasvustot (Origanum vulgare) pitävät huolen siitä, että erilaisia pölyttäviä pörriäisiä riittää! Mäkimeirami on kalkinsuosija.